Hiusväri päässä

Mikä olisikaan parempaa aikaa kirjoittaa blogia, kuin odotellessa hiusvärin vaikutusta maantienharmaassa päässäni.

Kävin hiljattain tutustumassa eräässä tamperelaisessa liikuntakeskuksessa ja olin kyllä pettynyt. En mitään kovin suureellista kyseiseltä paikalta odottanutkaan, mutta silti se onnistui melko tehokkaasti alittamaan vähäisetkin odotukseni. Kaikki oli hyvin alkeellista. Jumppasali oli pieni ja kulahtanut. Esittelijähenkilö haisi voimakkaalta hieltä, joskin oli toki ihan ystävällinen. Listallani on vielä pari keskusta, joihin aion tutustua ennen kuin teen lopullisen päätöksen kesän ja syksyn treenipaikastani.

Loma alkaa pian - ihanaa! Näillä keleillä äkkilähtö aurinkoon tuntuisi houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta silti kotona oleminen vie tällä kertaa voiton. Jumppaa, terveellistä ruokaa, sopivasti unta, kavereiden tapaamista, kissan rapsuttelua, haaveilua, lueskelua... Siinä suunnitelmani lomalle. Nyt katsomaan värjäykseni tuloksia!

Ei kiitos

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta keittiöni on täynnä pullollaan olevia karkkikulhoja, eikä ole mitään mielihalua ottaa maistiaisia. Kävelin tänään myös Vapaavalinnan karkkihyllyn ohi, eikä siisteissä riveissä olevat suklaalevytkään tuntuneet houkuttelevilta. Olen myös huomannut, että jos joskus jotain herkkua syön, ei siitä enää tulekaan sellaista nautintoa mitä on kuvitellut. Voiko siis olla, että olen pitkällisellä herkkulakolla ja salaatinsyönnillä onnistunut taltuttamaan makeanhimon?

Toki kyseessä voi olla vain hetkellinen mielenhairahdus, joten on parempi että vähintään piilotan kaikki herkut kaappeihin. Liitän tähän myös mitä osuvimman motivointikuvan, jotta me kaikki muistaisimme jatkossakin pysyä kaidalla tiellä ;).

Projekteja

Tänään parvekkeen pesemisen yhteydessä ehdin mietiskellä kaikenlaista. Seuraavat 12-14 kuukautta tulevat olemaan melko rankkoja. On muutama iso projekti, joita pitäisi saada vietyä eteenpäin. Pitäisi opiskella - ehkä rankemmin kuin koskaan. Ja siihen pitäisi osata yhdistää sekä tanssitreenit että tämä tuorein fitness-kropanmuutosintoiluni. Niin, ja töissäkin pitää käydä. Mutta ehkä hyvä puoli on se, että toisessa vaakakupissa on työt ja opiskelu, ja toisessa taas tanssi ja muu treeni. Nämä varmasti tasapainottavat toisiaan: toisesta saa puhtia aina toiseen. Vaikeus on ehkä eniten se, että miten saa kaiken sovitettua kalenteriin.

Ajatus:

• Tanssitreenit ma, ti, ke. Näinä päivinä ei ehdi opiskella.
• Fitness-touhuilu loppuviikkoon painottuen. Näihin iltoihin saa sovitettua pientä opiskelua.
• Viikonloppuisin ankaraa opiskelua. Sekä tanssia että fitnessiä mahtuu oivasti mukaan.

Jos ja kun kaikki menee nappiin, saavutan isoja, ISOJA asioita opiskelun saralla vuoden kuluttua syyskuussa. Sen jälkeen jatko on helpompaa. Täytyy vain matkan varrella koko ajan muistaa, että kaikki isot saavutukset koostuvat aina pienistä päivittäisistä teoista. Ja kun motivaatio meinaa loppua, palaa aina siihen ajatukseen, että jokaisella päivällä on merkitys. Itseensä täytyy myös aina uskoa. Tavoitteet kannattaa laittaa pikkaisen liian korkealle, sillä koskaan ei tiedä, vaikka saavuttaisi ne!

 

Upeita ihmisiä!

Hei sinä, joka ehkä sattumalta eksyit blogiini!

Eksyin nimittäin itse tänään Iltalehden kautta viikon laihduttajan, Jennien, blogiin nimeltä "My Project: Me". Sain taas aivan uskomatonta motivaatiota jatkaa omaa projektiani. On se vaan niin käsittämätöntä miten tavallisista suomalaisistakin kuoriutuu kovan treenin ja terveellisen ruokavalion kautta sähäköitä fitness-beibejä! Onnea Jennie upeasta työstä!

Jossakin Jennien postauksessa oli kuva Biggest Loserin Tara Costasta ja se kuva kyllä sai todella ihastuksen ja kunnioituksen huokailuja aikaiseksi. Liitän kuvan omaankin blogiini nähtäväksenne ja itselleni muistutukseksi. Olen niin ylpeä tällaisista supermimmeistä, jotka näyttävät, että mikä tahansa on mahdollista jos vain riittävästi haluaa.

Oma lähtötilanteeni on siinä mielessä "naurettava", että en ole lainkaan ylipainoinen. Koostumukseni vain sattuu vuosien herkuttelun myötä olemaan sataprosenttisesti rasvaa... Olin talvella kaukomatkalla ihanissa rantamaisemissa, mutta kotona kuvia selaillessani järkytyin nähdessäni löllöt mahamakkarani. Sokerimaha, "belly bloat" - niistä on tämä tyttö tehty. Kertyneen rasvan lisäksi kärsin siis uskomattomasta turvotuksesta vatsani osalta. Äitikin luuli lomallamme minun olevan raskaana! Yksi syy turvotteluun on varmastikin loputon addiktioni purukumiin. Sitä kuluu ja paljon. Sininen Jenkki, ah, mikä ihana mässyteltävä nautinto! Karkeista ja suklaasta ja kaikesta muusta ihanasta pystyn luopumaan, mutta miten voisin jättää purkan...

Mutta siis takaisin koostumukseeni. Rasvaa ja ilmaa, tikkukädet, ruipelojalat. Sellainen käytännössä olen. Päätin tehdä oman "ennen ja jälkeen" -kuvasarjani. Ehkä sitten julkaisen sen joskus vuoden tai kahden päästä. Kaapistani löytyy mitä täydellisimmät farkkucaprit tämän kuvasarjan toteuttamiseen. Lähtökuvasta tulee nimittäin niin irvokas, että häpeätte katsoa sitä jos joskus näette :).

Joka tapauksessa olen nyt intoa täynnä, koska olen taas nähnyt miten ihmiset voivat todella muuttua. Meissä kaikissa asuu ihan mieletön kroppa - se täytyy vain sinnikkäästi houkutella esiin! Kahden vuoden päästä aion näyttää paremmalta kuin koskaan. Olen timmi, mulla on ihana poikaystävä ja työrintamalla on isot juhlat tulossa. Sen kaiken olen päättänyt. Ihana tulevaisuus odottaa. Ei muuta kuin toteuttamaan!

Biggest Loser Tara Costa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uma Thurman ja vatsa, joka on hyvin samanlainen kuin omani.

Olisinpa tämän näköinen!

Ja tässä on aika täydellinen vatsa myös.

Tällaisen kuvan haluan postata teille itsestäni vaikkapa vuoden päästä!

Tässä tuleva poikaystäväni... Nam!

Ihania nysväyshetkiä luvassa <3

Mikään ei ole mahdotonta!